Sairaalamuusikko vie potilaille tuulahduksen elämää

Kuva: Tiia Merikanto
30.4.2019Tiia Merikanto

“Musiikilla on niin paljon annettavaa”, sanoo Anna Brummer hymyillen ja laskee teekupin käsistään kahvilan pöydälle. Hän kiertää työkseen saattohoitokodissa ja sairaaloissa kohdaten palliatiivisessa hoidossa olevia ihmisiä musiikin avulla. Brummer on sairaalamuusikko.

“Kohtaan potilaan ehjänä persoonana sairaudesta riippumatta. Olen hänelle läsnä musiikin kautta”, selventää Brummer.

Sairaalassa ja erityisesti saattohoidossa tällainen kohtaaminen on merkittävä, sillä useimmiten potilailla on hankala olla. Brummer kuvailee potilaan voivan olla huolestunut tai jotenkin kuoressaan, jopa suojautunut. Aikaakaan ei ole paljon jäljellä.

“Potilas voi olla kuin eksyksissä, kun keho ei enää toimi. Sellaisessa hetkessä musiikki on odottamaton tuulahdus jotain ehjää ja inhimillistä.”

Sairaalamuusikkona Brummer tarjoaa potilaan tai yhteisön arkeen musiikkia, mutta ei lähde luomaan hoitosuhdetta. Hänen tehtävänsä on olla ihmisen rinnalla, kun loppu on hyvin lähellä.

Musiikki on tunnekieli

Anna Brummerin instrumentti on laulu. Hän kohtaa potilaan kahden kesken, sillä se tuntuu hänelle ominaiselta tavalta tehdä työtään.

“Haluan tarkkailla potilasta ja hänen reaktioitaan. Niiden mukaan säätelen sitä, miten laulan. Jos huomaan potilaan ilahtuvan, saatan jatkaa laulamista useita säkeistöjä. Jos kohtaan varovaisuutta, laulan joskus vain kaksi fraasia, jonka jälkeen tarkistan potilaalta, haluaako hän minun jatkavan.”

Brummer kuvaa tilannetta, jossa hiljentää tai kasvattaa ääntään. Hän voi laulaa valoisammin tai neutraalimmin ja tuoda kappaletta esille eri tavoin. Esittävästä taiteesta sairaalamuusikon työssä ei kuitenkaan ole kyse, vaan Brummer kommunikoi laulullaan.

“Tuntuu todella hyvältä ja luontevalta, kun voi tukea toista musiikin avulla. Musiikki on hyvin paljon myös mielen hyvinvoinnin lähde sekä väline tunteiden työstämiselle.”

Eri osastoilla kiertäessään Brummer tutustuu uusiin ihmisiin ja heidän musiikkimaailmaansa.

“Pyrin tuottamaan sitä musiikkia, joka on kullekin potilaalle mieluinen. Lauluni linkittyy muistoihin ja tärkeisiin kohtiin potilaan, juuri hänen, elämässään”, kertoo Brummer.

“Musiikin avulla ihminen saa kiinni tunnelmasta tai muistosta. Kun tämä tapahtuu sairaalassa, kohtaaminen voi olla potilaalle hyvin merkittävä.”

On myös potilaita, jotka eivät toivo Brummerin laulavan heille, vaan haluavat olla enemmänkin hiljaisuuden ympäröimänä. Senkin Brummer ymmärtää.

Pienet asiat tuntuvat merkityksellisiltä

Keskustelun edetessä on selvää, että saattohoidossa olevien potilaiden kohtaaminen on merkittävää myös Brummerille itselleen. Hän on toiminut sairaalamuusikkona jo neljän vuoden ajan.

“Minulle se on kiitos, kun näen jähmettyneet kasvot, ja ne alkavat elää. Jonkun toisen kiitos voi tulla varovaisena hymynä tai kyyneleinä . Pienet asiat tuntuvat merkityksellisiltä”, pohtii Brummer.

“Voisi myös sanoa, että jokaisen työpäivän aikana jokin kohtaaminen nousee eri tavalla merkitykselliseksi. Kun päivä päättyy ja suljen oven sairaalassa, mietin mikä minua kosketti tänään. Se on minulle voimaannuttavaa vaikka kyse on kuolevista ihmisistä.”

Usein Brummer saattaa jäädä myös keskustelemaan potilaan kanssa. Yhdessä koettu musiikki voi herättää muistoja tai tunteita, jotka potilas haluaa jakaa muusikon kanssa.

“Moni saattaa myös ottaa puheeksi hautajaismusiikin suunnittelun. Kuulen myös paljon ihmisten muistoja elämän varrelta. Millaiseen hetkeen laulu kuului? Kenen kanssa sitä on laulettu? Tätä lauloin lapselleni - tai tätä äiti lauloi minulle!” luettelee Brummer.

“Usein potilas saattaa toivoa sitä maailmaa, mitä isä tai äiti tuotti.”

Kaikissa kohtaamisissa keskustelu ei aina ole mahdollista. Silloin sanaton viestintä riittää. Tärkeintä on olla läsnä.

Sairaalamuusikon työ synnytti näyttämöllisen esityksen

Brummer on kohdannut laulullaan sairaaloissa satoja ihmisiä. Maaliskuussa kohtaamisten pohjalta valmistui näyttämöllinen esitys Elämän rajalla.

“Esitys kertoo musiikin ja taiteen mahdollisuudesta kohtaamisessa. Se kertoo välittämisestä, vanhustenhoidosta ja hyvästä saattohoidosta”, kertoo Brummer.

“Olen ikään kuin typistänyt kokemusmaailmani neljän vuoden ajalta tällaiseen pieneen kokonaisuuteen. Olen siis omassa roolissani sairaalamuusikkona koko näytelmän ajan.”

Sen sijaan näyttelijän rooli vaihtuu esityksen edetessä potilaasta toiseen, hoitajaksi, omaiseksi tai vapaaehtoiseksi.

“Esityksessä on hyvin yleismaailmallinen välittämisen viesti. Se on kirjoitettu kaikille, jotka pohtivat elämän rajallisuutta.”

Brummer on toteuttanut esityksen yhdessä näyttelijä Helena Rytin kanssa. Heitä ohjasi Jaana Taskinen, joka työskentelee Q-teatterissa. Sen kesto on 45 minuuttia, ja Brummer toivoisi sitä hyödynnettävän esimerkiksi koulutukseen. Elämän rajalla esitetään tilauksesta.

Anna Brummerin työskentely Helsingin Suursuon sairaalassa on mahdollista hänen hakemiensa apurahojen turvin. sekä Terhokodissa potilasrahaston lahjoitusvaroilla.

Lue seuraavaksi:
Eläkeliiton vapaaehtoiset kohtaavat vanhuksia musiikin avulla

Jaa